Emolehmä laitumella, kaulasssa Nofence-kaulapanta. Kuva: Nofence.

Virtuaalinen laidunaita

Virtuaalinen laidunaita (virtuaaliaita) tarkoittaa järjestelmää, jossa fyysisen aidan sijaan laitumen raja merkitään karttasovellukseen ja laidunnettavan eläimen sijaintia seurataan kaulapannan GPS (GNNS) -seurantalaitteen avulla. Kun eläin ylittää määritetyn rajan, se saa siitä tiedon äänisignaalina. Jos eläin jatkaa etenemistä, se saa kaulapannasta lievän sähköiskun. Virtuaalinen laidunaita perustuu ehdollistumiseen, jossa eläin oppii yhdistämään äänimerkin sähköiskuun, ja osaa sen jälkeen kääntyä pois jo pelkästä äänimerkistä.

Fyysisten aitojen rakentaminen ja ylläpito vaatii paljon työtä ja materiaaleja. Virtuaalinen laidunaita helpottaisi erityisesti luonnonhoitoalueiden tai vastaavien kohteiden laiduntamista.  Esimerkiksi kivikkoisten tai vetisten alueiden aitaaminen on hyvinkin haasteellista.

Eläinten paikantamisesta voi myös olla huomattavaa hyötyä laidunnettaessa. Eläinten sijaintia ja liikkumista voi seurata reaaliajassa älypuhelinsovelluksesta. Laajalta laidunalueelta eläin paikantuu ja löytyy tarvittaessa nopeasti. Virtuaaliaidan ylittämisestä tulee ilmoitus, ja karanneet eläimet on helpompi löytää.

Tekniikka

Markkinoilla olevat virtuaaliaitajärjestelmät toimivat käytännössä samalla periaatteella. GPS-vastaanotin ja muut järjestelmään sisältyvät laitteet (akku, aurinkopaneeli, äänenvahvistin, virtageneraattori, kiihtyvyysanturi) on integroitu kaulapantaan. Norjalaisen Nofencen laitteet ovat kotelossa, joka riippuu kaulassa niskahihnaan liitetyllä ketjulla. Sähköpulssi välittyy ketjun kautta eläimen iholle. Australialaisen eShepherdin kaulapannassa laitteet on sijoitettu niskan puolelle, ja riippuva vastapaino pitää laitteet oikealla paikallaan.

Laitumen rajat määritellään järjestelmän karttasovellukseen. Kun eläin ylittää määritellyn rajan, laitteesta alkaa kuulua äänimerkki. Jos eläin palaa laidunalueelle, ääni lakkaa, mutta jos eläin jatkaa kulkua, se saa kaulapannasta heikon sähköiskun. Jotkin laitteet myös värisevät äänen yhteydessä. Ellei eläin käänny takaisin, se saa uuden äänimerkin ja sitä seuraavan sähköiskun.

Äänimerkkien ja siihen yhdistettävien sähköiskujen määrä vaihtelee laitteittain. Nofencen järjestelmässä määrä on rajoitettu kolmeen kertaan. Kaikista tapahtumista lähtee ilmoitus mobiilisovellukseen. Kolmannen kerran jälkeen eläin määritellään karanneeksi, josta lähtee hälytysviesti karkaamisesta. Eläin ei saa enää äänimerkkejä eikä sähköiskuja, mutta se on paikannettavissa sovelluksesta. Jos eläin palaa laidunalueelle (useimmiten palaavat laumaan), järjestelmä kytkeytyy automaattisesti takaisin päälle. Nofencen sähköiskun iskuenergia naudoille on 0,2 joulea, jännite 3 kV ja kesto 1 sekunti. Tavallisissa verkkopaimenissa suurin iskuenergia vaihtelee 1,2–11 jouleen.

Järjestelmät toimivat joko mobiiliyhteydellä (Nofence) tai lähiverkossa (esim. eShepherd). Yhtenä haasteena laitteissa on akkujen riittävyys, johon vaikuttavat monet tekijät. Laitteen yhteydenpito satelliitteihin ja lähi- tai mobiiliverkkoon tihenee aidanrajan läheisyydessä, mikä vaikuttaa merkittävästi virrankulutukseen. Siten laitumen koolla ja kasvuston määrällä voi olla iso merkitys akkujen kestoon, ja kesto vaihtelee myös eläinkohtaisesti. Laitteissa on aurinkopaneelit, mutta sää ja auringon säteilyn määrä vaikuttavat lataustehoon. Nofencen mukaan naudoilla akut kestävät pidempään akkujen ja aurinkopaneelien suuremman koon ansiosta.

Eläinsuojelun näkökulma

Koska virtuaaliaita perustuu eläimen saamaan sähköiskuun sen ylittäessä laidunalueen rajan, käyttöä on arvioitava myös eläinsuojelun näkökulmasta. Aiheuttaako virtuaaliaita eläimille stressiä ja kärsimystä? Tutkimusten mukaan valtaosa eläimistä oppii yhdistämään äänimerkin sähköiskuun, ja oppimisprosessin jälkeen ne pysyvät aitauksen sisällä. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria, ja osa eläimistä testaa aidan rajoja useammin kuin muut.

Euroopan maista virtuaaliaitaaminen on sallittu Norjassa ja Iso-Britanniassa. Virtuaaliaitaaminen on kielletty mm. Tanskassa ja Ruotsissa, joiden eläinsuojelulainsäädännössä sähkön käyttö eläinten ohjaamiseen on kielletty. Tekniikka kuitenkin on herättänyt paljon kiinnostusta erityisesti luontokohteiden hoitamisen mahdollistamisessa. Onkin mahdollista, että virtuaaliaitojen käyttöä arvioidaan uudelleen, kun riittävästi tutkimustietoa vaikutuksista eläinten hyvinvointiin kertyy.

Myös Suomessa valmisteilla olevassa eläinten hyvinvointilain luonnoksessa sähköpantojen ja muiden eläimeen kiinnitettävien ja eläimelle sähköiskun antavien laitteiden käyttö kiellettäisiin, ja siten sen tullessa voimaan virtuaaliaitojen käyttö olisi meillä kiellettyä.

Lisää tietoa saadaan lähivuosina, sillä monissa maissa käynnissä on tutkimuksia virtuaaliaidoista. Niissä selvitetään eläinten kokemaa stressiä, eläinten opettamismenetelmiä, äänimerkkien ja sähköiskujen määrää sekä vaikutuksia työhön ja työturvallisuuteen tilalla. Ahvenanmaalla virtuaaliaitaa testataan kesällä 2022.

Hyödyt

  • Aitaamistyön väheneminen
  • Hankalasti aidattavien alueiden kuten luonnonsuojelualueiden laiduntaminen helpottuu
  • Joustavoittaa laiduntamista, voi käyttää esimerkiksi kaistalaiduntamiseen
  • Eläinten sijaintitieto saadaan reaaliaikaisesti
  • Hälyttää karkaamisista

Huomioitavaa

  • Vaatii aluksi eläinten opettamisen
  • Eläimissä on yksilöllisiä eroja rajoihin suhtautumisessa
  • Virtuaaliaitaamisessa on huomioitava maaston luonnolliset rajat (esim. ojat) ja eläinten luontainen käyttäytyminen
  • Laitumen riittävyys on tärkeää, jota houkutus aidan vihreämmälle puolelle ei kasva liian suureksi
  • Luonnoneläimet pääsevät kulkemaan esteettä laidunalueelle
  • Ulkoilijat tai muut luonnossa liikkujat eivät havaitse virtuaaliaitaa
  • Mobiiliseuranta ei korvaa eläinten valvontaa paikan päällä

Tuotteita

 Lisätietoa

Kirjoittaja: Reetta Palva, TTS Työtehoseura