Paikannus nautojen seurannassa

Paikannus on jo pitkään ollut osa ihmisten jokapäiväistä elämää – navigaattorien sekä älypuhelimien ja -kellojen paikannussovellukset ovat monelle varmasti tuttuja. Paikannusta on käytetty myös eläinten seurannassa jo hyvä tovi etenkin villieläimillä. Viime vuosina paikannusjärjestelmät ovat lisääntyneet myös eläintuotannossa, kun sisätiloihin soveltuvat paikannusmenetelmät ovat kehittyneet yhä luotettavammiksi. Nautojen paikannuksesta on toistaiseksi hyötyä lähinnä suurissa karjoissa, joissa yksittäisen, esimerkiksi hoitoa vaativan eläimen löytäminen on aikaa vievää. Paikannus voi kuitenkin kertoa eläimestä paljon muutakin mielenkiintoista tietoa kuin pelkästään sen hetkisen sijainnin.

Tutkimuksissa paikannuksen avulla on mitattu muun muassa lehmien aktiivisuutta ja päivittäistä aikabudjettia, joiden muutosten on havaittu olevan yhteydessä erilaisiin fysiologisiin tiloihin, kuten kiimaan tai sairastumiseen. Paikannuksen avulla voidaan määrittää myös, miten paljon eläimet viettävät aikaa navetan erilaisilla toiminnallisilla alueilla, kuten makuuparsissa tai ruokinta-alueella, mikä kertoo epäsuorasti eläinten käyttäytymisestä. Kaupallisista nautojen paikannusjärjestelmistä vasta harvat antavat käyttäytymisestä näin yksityiskohtaista tietoa.

Tekniikka

Itse teknologia paikannuksen taustalla voi vaihdella, mutta suurimmassa osassa järjestelmiä matemaattinen periaate on sama – lukiomatematiikasta tuttu kolmiomittauslaskenta. Esimerkiksi GPS-paikannuksessa (Global Positioning System) vähintään kolmen satelliitin on pystyttävä lähettämään radiosignaali paikannettavaan kohteeseen, kuten älypuhelimeen. Kun satelliittien sijainti tiedetään, voidaan puhelimen sijainti laskea eri satelliiteilta tulevien signaalien saapumisaikojen ja -kulmien eroista. Sijainnin määrittämisessä voidaan hyödyntää myös signaalin voimakkuuden heikkenemistä kuljetun matkan myötä, kuten esimerkiksi Bluetoothiin perustuvassa paikannuksessa. Muun muassa Koronavilkku perustuu juuri Bluetooth-paikannukseen.

Sisätilapaikannus luo omat haasteensa. Etenkin navetta on ympäristönä hankala paikannukselle metallisten rakenteiden ja erilaisten fyysisten esteiden takia. Sisätiloissa olevat rakenteet voivat estää paikannussignaalin kulun tai heijastaa niitä, jolloin paikannus saattaa tuottaa vääriä havaintoja. Poikkeavia ja puuttuvia havaintoja tulee eniten, kun paikannettava kohde on matalalla, kuten lehmän maatessa. Yleisesti voidaan todeta, että navetassa paikannukseen tarvittavia antenneja täytyy olla selvästi enemmän, kuin paikannettaessa samankokoisessa esteettömässä tilassa.

Paikannuksen riittävä tarkkuus ja mittaustaajuus riippuu siitä, mihin paikannusta käytetään. Pelkkään eläinten löytämiseen karjasta paikannuksen ei tarvitse olla kovin tarkka tai kertoa sijaintia hyvin tiheään, mutta jos paikannusta halutaan käyttää eläimen käyttäytymisen tai vaikka sosiaalisten kontaktien määrittämiseen, olisi paikannuksen tarkkuuden oltava alle metri ja taajuudenkin 1 Hz (sijaintitieto joka sekunti).

Kirjoittaja: Lilli Frondelius, tutkija, Luonnonvarakeskus